Ympäristö- ja rakennuslautakunta
Protokoll 11.04.2024/Paragraf 55

Asianumero 6430/11.01.00/2020

Ympäristö- ja rakennuslautakunta 11.04.2024 § 55

§ 55

 etunimi.sukunimi@espoo.fi

 Puhelinnumero 09 816 21

Päätösehdotus Esittelijä

 Ympäristöjohtaja Söderman Tarja

Käsittely 

Päätös

Selostus 

Lankasuon maa-aines- ja ympäristölupa

Espoon ympäristölautakunta myönsi 26.8.2020 § 58 Espoon kaupunkitekniikan keskukselle maa-aineslain (555/1981) 4 §:n mukaisen maa-ainesluvan ja ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n mukaisen ympäristöluvan kallion louhintaan ja murskaukseen sekä muualta tuotavan louheen vastaanottoon ja murskaukseen Lankasuon alueelle, joka sijaitsee osalla Espoon kaupungin omistamaa kiinteistöä Kartanonmetsä 49-408-1-415 Espoonkartanon kylässä. Lankasuon lupapäätös on oheismateriaalina.

Lupa on voimassa 20 vuotta siitä päivästä lukien, kun lupapäätös on saanut lainvoiman. Luvan mukainen toiminta voidaan aloittaa lupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi. Louhinnan tarkoituksena on muodostaa lisää tilavuutta tulevalle maanläjitykselle. Espoon kaupunkitekniikan keskus hakee myöhemmin ympäristölupaa maanläjitykseen Etelä-Suomen aluehallintovirastolta.

Lupapäätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen.

Kartta Lankasuon sijainnista Kulmakorvessa.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös

Vaasan hallinto-oikeus antoi 19.9.2022 päätöksen nro 982/2022 valituksista. Linkki: Vaasan hallinto-oikeuden kuulutus ja päätös

Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. Hallinto-oikeus totesi, että ympäristönsuojelulain 48 ja 49 §:ien mukaiset ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyivät ja myös maa-aineslain 6 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle olivat olemassa.

Vaasan hallinto-oikeuden mukaan ympäristölautakunnan päätöstä ei ollut syytä valituksissa esitettyjen näkökohtien johdosta kumota eikä päätöksen lupamääräyksiä muuttaa.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 15.3.2024 valituksesta vuosikirjapäätöksen KHO:2024:30, taltionumero 661/2024. Linkki: KHO:2024:30 - Korkein hallinto-oikeus. Päätös on myös oheismateriaalina.

KHO myönsi yhdistyksille valitusluvan ja tutki asian hakemuksen mukaisen kallion louhinnan ja kivenmurskaustoiminnan sekä alueelle suunnitellun maankaatopaikkatoiminnan välistä suhdetta koskevan valitusperusteen osalta. KHO hylkäsi valituksen eikä muuttanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Muilta osin KHO hylkäsi yhdistysten valituslupahakemuksen eikä antanut ratkaisua valitukseen muilta osin.

Poimintoja päätöksen perusteluista

Yhdistysten valituksen perusteella oli ratkaistavana, onko lupahakemuksen mukaisella kallion louhinta- ja kivenmurskaustoiminnalla sellainen tekninen tai toiminnallinen yhteys alueelle suunniteltuun maankaatopaikkatoimintaan, että sanottujen toimintojen ympäristöluvat tulisi hakea sekä käsitellä ja ratkaista yhdessä valtion ympäristölupaviranomaisessa.

KHO toteaa, kuten Vaasan hallinto-oikeus, että ympäristönsuojelulakiin ei sinänsä sisälly säännöstä, jonka nojalla voitaisiin velvoittaa toiminnanharjoittaja hakemaan ympäristölupaa tulevalle toiminnalle, jota ei ole aloitettu ja jonka osalta lupahakemusta ei ole pantu vireille. Ympäristönsuojelulain 46 § koskee hankkeita, joiden osalta lupahakemukset ovat jo yhtä aikaa vireillä.

KHO:n mukaan louhinta ja murskaamon toiminta sekä alueella mahdollisesti myöhemmin aloitettava maankaatopaikkatoiminta ovat erikseen luvanvaraisia toimintoja, joilla ei ole sellaista teknistä tai toiminnallista kiinteää yhteyttä, että ne yhdessä muodostaisivat ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun yhden ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan.

KHO toteaa, että lähtökohtaisesti maankaatopaikkatoiminta ei muodosta myöskään ympäristönsuojelulain 41 §:n tarkoittamaa toimintakokonaisuutta louhinnan ja murskaamon toiminnan kanssa. Asiassa saadun selvityksen mukaan maankaatopaikkatoimintaa ei ole aloitettu eikä sitä koskevaa lupahakemusta ole ollut vireillä aluehallintovirastossa valituksenalaisen asian ollessa vireillä Espoon ympäristölautakunnassa. Kysymys ei ole sellaisesta ympäristönsuojelulain 41 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa edellä mainittuihin toimintoihin olisi haettava lupaa samanaikaisesti.

Mahdollinen tuleva maankaatopaikkatoiminta ei siten ole ollut peruste olla käsittelemättä louhinnan ja murskaamon toimintaan haettua ympäristölupaa ja maa-aineslain mukaista ottamislupaa toimivaltaisessa lupaviranomaisessa, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa.

KHO:n mukaan Lankasuon alueen maa-aineslupaa ja louhinnan ja murskauksen ympäristölupaa on voitu hakea ja hakemus on voitu käsitellä erillään maankaatopaikkatoiminnasta. Espoon ympäristölautakunta on ollut toimivaltainen viranomainen käsittelemään lupahakemuksen ja ratkaisemaan asian ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n 2 momentin 6 kohdan a ja b alakohdan kohdan nojalla.

Päätöshistoria

Liitteet

Oheismateriaali

Tiedoksi